Epätoivo ja epäusko - go together like a horse and carriage

Siis mun tyhmyydellä ei oo mitään rajaa. Oon tosiaan hajoillu tulevan tentin kans, ihan tosissani. Selvitelly vaikeita taloustermejä ja kaavoja ja aatellu et tällasta ei voida sit kysyä tentissä ellei kyseessä ole joku kansiksen tentti, eihän voida. No, sitten nyt satun vilkaseen kurssin sivulle, ja huomaan, että tästä toisesta kirjasta tuleekin tenttiin vaan about puolet! En osaa sanoa, onko suurempana helpotus vai vitutus omaa tyhmyyttä kohtaan. Oon stressannu aivan turhaan. Jumankauta sitä on tosiaan blondi. Että helvetin rennon viikonlopun ois voinu viettää, jäädä juhlimaan rauhassa, olla stressaamatta niinku ihan oikeesti yhtään.


Sama pää kesät talvet. Ei kestä kiittää.

Ai niin, tuoreena bonuksena se, etten sitten ole muistanut ilmottautuakaan kyseiseen tenttiin. Nyt ei jaksa ku naurattaa. Koskaan en oo menny ilmottautumatta, mutta kuulemma se saattais onnistua. En vaan viitsi lukea turhaan, mikäli sama rumba edessä toiseenkin kertaan. Tai whatever. Ei oo paljoo enää jäljellä. Huvittavinta tässä on se, että tää ois mun ainoo kurssi ja tentti tälle syksylle. Tosiaan, työt vieny kaiken huomion, no doubt. En vaan tajua miten nää voi olla ihan ylivoimasia asioita muistaa. Viime vuonna tosin kävi samoin, mutta se ei ollutkaan ainoa kurssi. Siis vattu. Ymmärrän kyllä, että mun mieli on ollut hieman ylikuormittunu viime aikoina, mutta ei jumalauta tämmösten asioitten pitäis olla näin vaikeita. Oon oikeesti ihan fiksu ihminen, mutta joskus tää arjen hallinta käy ylivoimaiseksi.
Kun tästä voiski syyttää jotain muuta, mutta ei.

Tämän lisäksi olen toki eksynyt tänään kaksi kertaa, taas Pyllymurossa. Meno- ja tulomatkalla. Onneksi se oli odotettavissa, ja pääsin silti ehjänä perille. Mun tulostimesta on loppunu muste, joten en saa reittikarttoja tulostettua. Senkin vois koittaa ostaa tässä joskus.

Oikeesti, en jotenkin usko tätä enää. Ei mitään rajaa, käytökseni alkaa olla kerrassaan hävytöntä!

Koitan nyt katsoa, josko saisin tästä jotenkin edes opintopiirin ja esseen suoritetuksi, jos en pääse tenttiin niin sitten tammikuussa. Ja tiedän sitten lukea oikeat alueet. Ei kai tässä vitja auta muukaan. En vaan tajua itseeni, en tajua.

Toista kertaa tänään teki mieli röökiä aivan helvetisti, tuolla ois jotain vuosien takaisia kuivuneita, joita en nyt jaksa vaivautua polttamaan. Lenkillekään en viitsi enää näin puoli yhdeltä yöllä lähteä. Ei kai tässä auta kuin mennä nukkumaan.

Voi vee mun kans.