No pakko kai se sit on!

Blokata, kun niin harva sitä nykyään tekee!11 Tai niin harvoin.

Ihan mukava viikonloppu, kylppäri on kiillotettu lattiasta kattoon, samoin koko kämppä siivottu. Tänään on opiskelupäivä, ja kiva kun en edes herännyt kuudelta sisäisen kelloni mukaan, vaan vasta 7.30 :) Poitsu taitaa kans kohta heräillä, sillekin kiva ettei ole tarhassa joka aamu niin aikaisin. Heitän sen 10.30 viimeistään tarhaan, menen itse jumpalle ja sitten opiskelen ahkerasti loppupäivän. Harmittaa, ettei eilen mentykään Kaivariin. Päivä meni kölliessä ja siivotessa ja pelaillessa (lautapelejä jopa tällä kertaa), ja O vaikutti hieman aiempaa nuhaisemmalta joten sisäpäivä ei ollut haitaksi. I hope. Mutta niin siis, tuosta Kaivarista on tulossa meille virallinen sunnuntainviettopaikka. Leikkipuisto on muksa, ja sitten pääsee teelle/mille ikinä haluaakaan erääseen nimeltä mainitsemattomaan kahvilaan, jossa on lapsille oma puuhanurkka ja aikuisille lehtiä ja omaa rauhaa ;-)

Eilinen Failure to launch oli ihan ihku, just tommosta hömppää mielentilani vaatikin. Tuttavapariskunta erosi, toinen taisi haluta naimisiin(nainen) ja toinen lapsia(mies). En tiedä(vielä) onko taustalla jotain muutakin, mutta jos noista ei synny kompromissiä niin ehkä näin on sitten parempi. Aika nuoria tosin vielä, notta eipä heillä kiirettä. Kaikki mua nuorempi on siis aika nuorta.

Mun vipat twenty-something syntsät lähestyy. Mietin, miten juhlistaa. Kaverini J on muuttamassa Las Vegasiin, ja tarjoutui tarjoamaan hotelliviikonlopun biletyksineen Lontoossa as a going-away-present. En ehkä kuitenkaan viitsi tarjoukseen tarttua, kyseessä on vasta sinkkuuntunut mies, jonka aion pitää edelleenkin ihan kaverina. Tyyppi on kyllä tunnettu avokätisyydestään ihan kaverineitosiakin kohtaan, mutta jotenkin en silti taida.Tai ehkä jos kysyisi, tekisi selväksi ettei hänellä ole sitten mitään odotuksia, silloin ehkä voisi toimiakin :) Harmi sinänsä, kun kerrankin jotain glamoröössiä tähän arkeen olisi tarjolla. Lontooseen on kyllä hieman ikävä, olisi niin huippis nähdä kaikkia vanhoja kavereita, joista on vaikea uskoa että ovat kasvaneet isoiksi ja aikuisiksi. Mulle ovat kutakuinkin 15-vuotiaita ikuisesti :) Aina joulun alla ja maaliskuussa kaipaan sinne, jotenkin se jouluinen tunnelma paahdettuine kastanjoineen on aivan ainutlaatuinen. Omat rahat säästäisin mieluusti kesän matkaa varten, joten ehkä annan tälle vielä mahdollisuuden :)

Poitsu laulelee suihkussa, sillä oli tullut yöpissi. Kai niistäkin jossain vaiheessa päästään, pojilla tuossa iässä vielä varsin tavallisia. Ihania nämä kiireettömät aamut, työaamut viime viikolla puolentoista tunnin työmatkoineen olivatkin aika puuduttavia, varsinkin kun iPodista loppui virta eikä muka latauskaan onnistunut. Päätin, että matkat on pyhitetty aivolepoon eikä esim. opiskeluun. Tänään ehtii sitten sitäkin. Onneksi on tuota kurssia varten jo essee puoliksi valmiina viime syksyltä, joten aika helpolla pääsen. Tentistä sitten en vitosta vähempää odota, as usual ;-)

Eli ei oikeestaan kauheesti mitään uutta. Toivotaan Kauhajoen lisäävän jossain määrin oppilashuoltoon suunnattuja määrärahoja, tai edes kunnille yleisesti suunnattujen tarkempaa korvamerkintää mutta aika ohuet ovat odotukseni sillä saralla. Olen kyynistynyt. Toisaalta on ihana nähdä, kuinka pienillä asioilla lapsen maailmassa on merkitystä, ja kuinka "pahoina ja ilkeinä" pidetyistä pojistakin löytyy se herkkispuoli joka osaa itkeä ja ottaa kiinni kädestä. Joskus ihan rakstan mun työtä ja pieniä poikia. Toki tyttöjäkin mut pojilla on vaan aina vaikeempaa ja siks ne tarvii vähän enemmän.

Näin.