Häämiäiset

Kaverin häämiäiset naimiaiset huomenna. Ihkua ja jännää, mekkoa pitää vielä hieman tuunata ja toivon että tulee hyvä ilma, mut muuten oon oikein optimaalisella häämielialalla.

Oon jotenkin onnistunu oleen yllättävän positiivinen(aidosti!) paria ihmistä kohtaan, joista ajatukset ei oo ollu kauheen ruususia viime aikoina. Oli mukava tunne ainakin päällisin puolin löytää ns. yhteinen sävel pitkästä aikaa. Älkäätte peljätkö, it could be YOU but it's not, eivät kuulu laajaan lukijakuntaani ;-) Oikeastaan eräs kolmaskin henkilö, jota ennen inhosin, ja nyt en vaan voi inhota. Outoa, mutta toisaalta tiedän olevani vahvasti positiivisuuteen ja ystävällisyyteen taipuva ihminen, kunhan perusluonnettani ei kuormiteta tarpeettomasti ikävillä asioilla. Puhunkohan liian ympäripyöreästi?

Muutenkin poimin hyviä viboja ihmisistä, osasta varmaan tietämättään. Jotenkin on pitkästä aikaa semmonen maailmojasyleilevän positiivinen olo. Joojoo, tuskin jatkuu ikuisuuksia, muttan nautin nyt kun sellainen on. Ehkä vaan sopeuduin syksyyn, vaikka luulin jääväni nyyhkimään kesän perään jonnekin maaliskuulle asti.

Nyt taidan mennä nukkuun, matka kohti häitä jatkuu huomenna aamusta. Vässää kovin. Viime yön unet oli ihan loistavia, yllättäviä ja ihania. Enempää en jaa kanssanne, koska ne olivat _hlökohtaisia unia_. Joskus ois kiva osata olla avoimempi ja kirjoittaa asioista niinkuin ne oikeasti ovat eikä vaan tällä tavalla teaserimäisesti raotella, mutta en vaan osaa. Ehkä senkin takia, kun blogi ei varsinaisesti ole anonyymi. Ja toisaalta, tykkään olla salamyhkäinen, fiilistellä ajatuksia itsekseni. Eikä ne edes olleet mitään seksiunia(sori!) :D

Kivaa viikkistä tytöt pus!

Yökyöpelöin

Viikonloppu oli kiva, vaikka oli yks inhokkitapahtuma ja sunnuntaina tylsistyin laiskotteluun ja Berliinin tuijotteluun.
Perjantaina kävin jumpalla, siitä lounaalle=> terassille, yhdelle nätisti. Sitten ruokakauppaan ja Alkoon, hulluna siivoon kotiin ja onneks tytöt tuli ei hetkeäkään liian aikaisin ;-) Istuttiin kohtuulämpimällä parvekkeella juoruilemassa ja juomassa skumppaa ja samppanjaa kunnes ne loppuivat. Toiset lähtivät kotiin, toiset ajattelivat lähtevänsä hotelli Vantaaseen mutta päätyivätkin bussilla ja taksilla huristelun jälkeen ison mieslauman kanssa Jenny Woohon. Sohvat eivät oikein taida toimia käytännössä, sain heti kättelyssä vaalealle hameelleni salmiakkikossua ja jos olisin joku muu bloggaaja voisin kertoa tarkemmin joistakin säädyttömistä tapahtumista mutta koska olen minä, niin me siis tanssittiin ja sitten mentiin Apolloon tanssimaan lisää ja oli kivaa ja sitten piti juosta bussiin ja jalkoihin sattui ja pikkuvarpaissa oli taas rakot enkä voinut la ja su käyttää kenkiä.(huomaa vivahteellinen kerronta ja sujuva kappalejako ;-)

Mutta se ei haitannut. Lauantain löhösin valmistuvalla terassilla paahtavassa kuumuudessa lueskellen yhtä lempikirjoistani, sitten tylsistyin ja kävin kaupassa ja tein grillivartaita joista ei tullut oikein hyviä. Tämän järkyttävän pettymyksen lisäksi V:n uudehko naapuri osoittautui ääliöksi, tai ehkä vaan sairaaksi. Se huuteli aidan takaa törkeyksiä, ja kun kehotin miettimään kahdesti ennen kuin jatkaa moista, sain kuulla itseäni kutsuttavan nimillä joita tuhmia naisia usein kutsutaan, tosin minua täysiin aiheettomasti ja asiaan liittymättä. Olin pöyrimystynyt! Moista kielenkäyttöä en ole kuullut vuosiin, ja vieläpä _aiheetta_. V*tutti ja pelotti, kun huomasi ettei nainen ole todellakaan terve. Ikkunat ja ovet pysyvät jatkossa kiinni, ainakin öisin. Pelottavaa.

Sunnuntai lööbattiin sohvalla, katottiin "Ei mitään uutta länsirintamalta" ja sata Frasieriä ja urheilua ja mua alko jo tuskattutaan pelkkä makoilu mutta suoriuduin urheasti iltaan saakka, kun tiesin että tällä viikolla saa taas juosta, ja viikonloppuna jopa lentää. Kaverin häihin, that is. Mutta juu. En mennyt tänään jumpalle, mutta huomenna menen. Nyt hartiaan sattuu liika koneella jumittaminen ja kello on jo puoli yks ja pitää herätä kohtuu ajoissa. Suihkutin tyynyyn laventelin tuoksua ja nyt kömmin sänkyyn. Pus pus!

Or not..

no ei täs oo kauheesti vielä ehtiny kuulkaas nuppuset romantiikan saralla kuihtumaan. Jotenkin kun vois olla murehtimatta asioita, jotka ei oo tapahtunu ja jotka ei ehkä tapahdukaan. Oon vaan aina varautunu pahimpaan, koska joskus niin käy, muttei tosin aina. Pitäis jaksaa uskoa hyvään, mutta oon siinä vähän huono. Pitäis vaan silti.

Syksyn tulo stressaa siinä mielessä, että aion haalia paljon op ja duuniakin aion tehdä niin paljon kuin pystyn koska haluun muchos dineros, senkin takia jos joutuu sitten reissaan romantiikan takia. Vika vuosi, kun muksua pitää kuskata 45 minsaa tarhaan, eskariin <3 Koulu on sitten kävelymatkan päässä ensi vuonna. Suuri muutos ja helpotus.

Kesä oli kuitenkin ihanin moneen kesään, ehdottomasti megana parempi kuin kaksi edellistä. Stadin kesästä en juuri ehtinyt nauttimaan, mutta joskus muut maat ovat mansikoita. Helsingin mustikoita ehtii taas maiskutella pitkän syksyn ja talven.

Olivian välissä tuli Biothermin näyte ryppyvoidetta. Kokeilen kohta. Pitäis tiskata, siivota vaatekaappia, viedä kierrätysjutut, käydä ulkona nauttiin auringosta. Illalla rakennetaan yhdessä terassia :)

hej

Kävelin eilen liikaa, ei se reilu kahden tunnin lenkki lenkkarit jalassa mukavia jutellen :), vaan sen päälle kävelyt Ruoholahdesta Vattuniemeen ja sieltä stadiin. Jälkimmäinen mukavissa läpsyköissä, joiden mukavuus karisi illan myötä. Nyt nilkkaan sattuu, kun sille varaa. Ajattelin juhlia häissä huomenna lempikorkkareissa, nyt en ole lainkaan varma. Päkiöiden kohdalta iho on myös tosi kipeä. Hartiakin jumittaa pitkästä aikaa, liikaa nettisurffailua.

Madonna näkyi ja kuului Laruun odotettua paremmin, Ei nyt kauheen ihmeellisiä viboja herättänyt, en oikein jaksa hirveästi innostua mistään bändistä tms. Montaa ois kiva mennä katsomaan, mutta missaaminenkaan ei pahemmalti harmita. Mun lempikallio oli ihan täynnä ihmisiä, hassua. Kaipaan Laruun tavallaan edelleen..

Onneks on hyvä ilma. Ajattelin lukea yhden jännärin loppuun puistossa tai kalliolla maaten. Oon ollu sosiaalisesti ihan hurjan aktiivinen koko kesän, tän päivän pyhitän itselleni. Jotenkin me-timen vaatimus on nyt kova. Yksin olemisen, liikkumattomuuden. Tai ainakin jatkuvat puuhastelun vastakohdan.

Nyt kuitenkin tiskaan, ja sitten taidan pakata itselleni eväät ja mennä ulos nauttimaan päivästä :)

Laitan reissu- ja muutenkin kesäkuvia kunhan pääsen sopuun typerän kuvaohjelman kanssa ;-) Do not hold your breath..