Juoksuvauhtini hihnalla. Pidän kohtuullisena.
Puoliseiska irtaantuminen lämpimästä sängystä. Jotenki sitä on jo tottunut siihen, että toinen vaan jää jatkamaan unia. Aiemmin tuon kanssa oli niin pahoja ongelmia, että aamul(u)ennot jäi yleensä väliin :grin: Tällä hetkellä siihen ei tosin ole enää varaakaan.
Koulun jälkeen kahvittelut J:n ja K:n kans, sieltä Stockalle. Ostin sigamageen tuoksusta kuorinta-ainetta ja sit sellasta kahden päivän hiusjuttua. Otsis pitäis kyl leikata, V kielsi leikkaamasta sellasta suoraa. En tosin semmosta aatellutkaan, vaan jotain rikottua kasarihenkistä. Miehiä on niin ihana miellyttä, born to please :angel :great ass:
Kävin vielä salilla. Ois pitäny jättää se kahvi juomatta, vieläkin on vähän duracellmainen olo. Ei vaan sovi mulle ei. Ehkä tää loppu tärinäenergia pitää käyttää kouluhommien tekemiseen. Väsy iskee kolmen tunnin kuluttua, veikkaan.
Sain hyvää ja oikeastaan erinomaista palautetta yhdestä koulutyöstä. Tentistä sain puol pistettä vajaa täydet. Aika muksasti. Alan taas uskoa omiin kykyihini. Kunpa oisin hoitanu nää pois alta vähän aiemmin, marraskuussa, joululomalla, tai jolloinkin sillä ajalla, jonka olen käyttänyt lorvimiseen ynnä muuhun turhaan toimintaan. Mut vielä mä ehdin, no doubt ;) Muuten joudun koko kesäksi töihin, ja se ois ihan KRIISI.
Ai niin, lapseni isukki menee kesäkuussa naimisiin ja häämatkalle Malesiaan. Oon kade lähinnä matkasta, enimmäkseen ihan onnellinen siitä, että se on joko oikeesti alkanu aikuiseksi ja ehkä jopa siis siivoomaan. Tai sitten löytäny sellasen mamman, joka kestää ihmistä, jonka kanssa kommunikointiin eivät normaalit säännöt päde. No okei, tohon oon jäävi sanoon midis :saint:
Mut silti. Vaikka koko ihminen on minulle nykyään melko yhdentekevä, ja lähinnä hankaloittaa suunnitelmiani lapseni kansainvälisestä koulutusurasta, en oikein viitsi raukalle toivoa mitään muuta kuin hyvää. Kaipa se on tarpeeksi kanssani kärsinyt. Kuten moni muukin. Kuten itsekin. Monien kanssa. Notta ruusuisempaa tulevaisuutta toivoen, itse kullekin <3 Itselleni eniten.
Siis kauheeta, vieläki tuntuu toi kofeiini, ja join yhden latten puoli kolmen maissa! Tai sit vaan kuvittelen. Nyt ei kahvia eikä alkoholia ennen vappua. Fair play.
Ulkona sataa. Ehkä helpompi jumitella koneella kuin jos paistais nätisti. Nonni, ehkäpä siinä tarpeeksi. Voisin tehdä hunajameloni-aplarisalaattia. Namnam. Joo, sitku oon saanu yhden sivun kolmesta kirjotettua. So long.
Eilen oli migreeni, mutta lääkitys tuntuu nyt olevan kohdallaan, joten aamun jälkeen olin kuitenkin työkykyinen. En tiedä onko tuon syy enempi psyykkinen vai fyysinen, kenties molemmat. Pääasia ettei tule enää kovin usein, ja kesän tullen uskon noiden loppuvan kokonaan.
J:n ja A:n pienelle niin paljon onnea matkaan! *RaksuusPaksuus*
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti