Eipä ihmeempää. Leppoisaa joulun odotusta. Leppoisaa siinäkin mielessä, että olen lähinnä sairaslomaillut viimeiset kolme viikkoa, ensin muksun kanssa ja sitten itseni takia. Ei työtä, ei urheilua, ei pitkiä keskusteluja (ääni ei kestä), ei juurikaan seuraelämää. Vähemmästäkin alkaa höperöityä! Nyt olen kuitenkin hiljalleen palailemassa elävien kirjoihin. Aina pitkän flunssan jälkeen monet "entisessä" elämässä normaalit asiat tuntuvat hurjan jänniltä. Mennä kahville, mennä jumppaan, juosta yskimättä. Pieniä ovat elämän ilot :)
Perjantaina lähdemme "lapsiperheristeilylle" Tukholmaan. O ei ole koskaan ollut laivalla, joten jännää on tulossa. Illaksi on varattu puffettia ja aamuksi aamupalaa. Ajattelin päästää porukan muut aikuiset illalla juhlimaan. Kovin suurta biletystä tuskin on luvassa, aamiainen taitaa loppua melko aikaisin. Itseäni ei huvita, lueskelen mieluusti hytissä muksujen nukahdettua, ollaan siis kaikki kuusi henkeä samassa hytissä. Tukholmassa varmaan pyöritään joulumarkkinoilla ja vanhan kaupungin joulutunnelmaa fiilistelemässä. Henkeä pidätellen toivomme, ettei kukaan sairastuisi, ainakaan pahasti ennen reissua. 4/6 on nyt toipumisvaiheessa, joten ellei uusi pöpö ehdi iskeä, toivoa on! ;-)
Tiistaina sitten lennämme pohjoiseen, muksu jää loman viettoon ja itse tulen perjantaina takaisin. Oma joulunviettopaikka on vielä hieman avoin, joko mökillä tai V:n vanhemmilla. Mökille olisi varsin mukava päästä, jos siellä vaikka edes himpun verran lunta olisi, ettei tarvitsisi tyytyä ns. mannermaiseen jouluun. No, tässä iässä pääasia on laiskottelu, hyvät ruuat ja kynttilät. Ilmasta viis!
Joulupukki kertoi, että oli ostanut..siis tontut pikku kätösin olivat väsänneet minulle kameran joululahjaksi. En ole omistanut kameraa sitten ikinä(since like (n)ever), erossa molemmat jäivät miehelle. Ehkä tästä rangaistukseksi olen sitte ollut kuvaamatta monta vuotta. Kenpä ties alan pitämäänkin kuvablogia, kolmen lukijani iloksi ;)
Asiasta toiseen. Eilinen Hide and Seek -leffa oli aivan karmivan pelottava. Muistin nähneeni sen aiemmin, mutta en ollutkaan. Säpsähtelin minkä kerkesin, todella piinaavaa jännitystä ja yöksettäviä järkkykohtia, muutenkin rankka tarina. Me likes. Ei yksin katsottavaksi, seurassakin K-25!(Aloin miettimään että kuinka vanha V on, mutta on se jo vissiin yli 25 ;-)
Ostin printteriin mustetta. 39 fucking 90 euros, aika kallista on elämä. Lainasin jo tammikuun tenttikirjan, mikään ei pilaa menestystäni tällä kertaa ;) Kävin eilen kampaajalla, pienehkö kriisi keltaisesta väristä, mutta jo yksi pesu hopea-aineilla poisti pahemmat. Elän siis toivossa, että jos vielä pari kertaa pesen ennen Tukholmaa, en näytä epäonniselta itsevärjänneeltä teiniltä. Monet kyllä saa kaupan väreilläkin ihan hyviä blondeja sävyjä, itse vaan en ole koskaan onnistunut. Ehdotus brunettoitumisesta otettu harkintaan. Ollut kyllä jo aiemminkin, jatkoharkinnassa siis.
Äh, en nyt oikein keksi kirjoittamista. Hirveesti on kyllä tapahtunut, mutta kun pidän tämän tämmöisenä kepeänä rupattelublogina niin en halua avautua sen suuremmin oikeasti henkilökohtaisista asioista. So be it.
Raskaana en kuitenkaan toivoman mukaan ole, vaikka viime yönä gynekäynnin unessa teinkin :P Totesi vain että juu, ei raskautta. Johtuu varmaan niistä Pampersin rokotusmainoksista, jotka pyörii telkussa. Tutkimaton on ihmismieli ;) Huonon olonkin pistän vielä flunssan piikkiin, tai ehkä söin jotain sopimatonta.
Väsyttää. Josko tänään uskaltais jättää Frazierin kattomatta ja mennä ajoissa nukkumaan. Se on vaan niin hauska, eilen just tuumailin että viihtyisin varmaan niiden tyyppien kanssa. Niles muistuttaa suunnattomasti erästä kaveriani, täytyykin kysyä ovatko muut samaa mieltä :D Mehukas sarja kerrassaan!
Siinä kai ne. Kenties sitten jouluhommista lisää, ellen intoonnu toistamaan jo kertomaani siitä, mitä aiomme Tukholmassa tehdä, siis mitkä aikomuksista toteutuivat ja mitkä eivät.
Mukavaa joulun odotusta siis, olkaa kilttejä, tontut kurkkii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti