Viimosii viedään..

Kesäpäiviä. Ehkä. Toisaalta en hyväksy tätä ajatusta, kannatan lämmön jatkumista pitkälle syyskuuhun :) Katsotaan.

Eilen oltiin Mustasaaressa chillailemassa kera lapsukaisten, sen jälkeen luonnontieteellisessä museossa pikavisiitillä. Illalla yritin katsoa ranskalaista leffaa nimeltä Viattomuus. Odotin vähintään jonkintasoista sadistista sisäoppilaitoskuvausta, mutta kun anti ei ylittänyt erivärisissä lettinauhoissaan hyppeleviä pieniä ballerinoja, joista nuorimpia korkeintaa ahdisti suljetussa yhteisössä oleilu, piti keskeyttää. Ehkä sieltä olisi jotain juonen tynkää jossain vaiheessa paljastunut, mutta en jaksanut odottaa. Harvinaisen hidastempoinen leffa, ei kuitenkaan mielenkiintoisella tavalla. Odotin suuria.

Siirryin lukemaan loppuun Tuhat loistavaa aurinkoa. Onneksi loppu oli sitä, mitä halusinkin. Hyvä kuvaus Afganistanin kaoottisesta lähimenneisyydestä.

Tänään oli suunnitelmissa Pihlajasaari, mutta sittenkin taisimme valita kirjaston ja himassa laiskottelun. Varmaan ulkoilemaan pitäisi lähteä. Juniori on koukuttanut itsensä Pikkukakkosen nettisivuille. Plussaa se, että on oppinut hienosti käyttämään tietokonetta viimeisen puolen vuoden aikana, miinusta se, että netti on todella addiktoiva myös viisivuotiaalle, jonka taitovaatimuksiin moinen ei vielä kuulu.. Onneksi maailmaansa mahtuu enimmäkseen kaikkea muuta, mutta se istuisi tässä varmaan viisi tuntia, mikäli moisen sallisin.

Friikkisattumus yöllä. Toisinaan herään siihen, että unessani soi ovikello, Joskus se soi oikeasti, toisinaan vaan unessa. Viime yönä pomppasin pystyyn klo 3.36, sydän hakaten. Kävin kurkkaamassa oven..kurkistusreiästä,,ovisilmästä! Tyhjä käytävä. Samalla kuitenkin puhelin piippasi tekstaria, Tuli hieman sellainen I see dead people -olo. Mietin, jos joku kuollut haluaisi minulle viestiä jotain, se olisi todennäköisesti jotain hyvää. En ole huonoissa väleissä kenenkään kuolleen kanssa. En ole hengellistymässä, älkää huoliko. Nämä oli vaan sellaisia yöllisiä pohdintoja, joita tuommoiset yhteensattumat ja kesken outojen unien heräämiset aiheuttavat. Kaksi yötä sitten sarjamurhaaja jätti löydettäväkseni päitä, ja kerran roskikseen viipaloidun joulukinkun.

Yliväkivaltainen alitajunta johtunee jatkuvasta CSI:n tuijotuksesta, mitäs näyttävät niitä joka ilta! Lukemistoni on ollut myös hieman hurjaa, ehkä joku romanttinen höttökirja olisi taas paikallaan. Tai siirtyminen asialukemistoon.