No voi kökkö

Tänään ois pitäny saada valmiiks yks essee valvontakomissiosta(työn alla) ja toinen noottikriisistä, enkä oo päässy puusta pitkälle. Sen sijaan tehny kaikkee muuta tarpeetonta. Vk-esseetä valmiina reilu sivu, no muikkarit sentään valmiina, ei silti paljon päätä huimaa. Iltaakaan en noiden parissa vietä, Simppa hakee mut puol seiska ja käydään heittään yhdelle paksukaiselle ;-) vauvatarvikkeita ja tissiliivejä! Ehkä sit sais kuitenkin ton nootin vetäistyä, jos nyt puurtasin parissa tunnissa vk:n valmiiksi. En jaksa tota lukemista ja aivotyötä. Kaipaan ruumiillista työtä! Rakentamista, tiskaamista, nikkarointia! En jaksa tänään uskoa itseeni ja omiin kykyihini ja muistiini. Haluan töihin ja palkkaa, mietin et tälläkin ajalla voisin olla töissä, ansaita rahaa ja tehdä sillä jotain kivaa. Sen sijaan että roikun netissä enkä tee sitä mitä pitäis. No kello jo yli neljä, emmä siellä töissä enää oliskaan, helpotti!11

Njäh. Toivotaan toudella hartaasti, että huomenna on erilainen päivä. Tosin siis samanlainen ja täynnä lukemista ja kirjottamista sekin, mutta että mun asenne ois parempi ja jaksavampi. Eiköhän. Tuntuu, että on pakko käydä välillä vitutuksen ja luovuttamisen huippulukemissa tai pohjalla, molempi parempi. Sitten huomaa, että vielä mä jaksan ja osaan. Tai sit en, mutta ainakaan tuloksia ei saada tällasella valittamisella ja työn välttelyllä. Väärä asenne. Kohta tää on ohi. Suhteellisen kohta ;-)

Pliis, ei sit kannustuskommentteja, en halua niitä nyt, vaikka tiedän että mielissänne kannustattekin. Tiedän, että jaksan, kunhan saan vähän valittaa kun tää on niin pissiä ja kakkaa välillä. You know.