..mennyt on..

..ja ihan hyvä niin :) Aina on kiva palata arkeen juhlan jälkeen, ainakin jos arki tarkoittaa kotoa poistumista ja muutakin syötävää kuin jouluruokia ;-) Jouluvierailleet sukulaiset saateltiin matkaan, saivat kevyen lumisateen ajoa vauhdittamaan. Minun ja serkkuni ehdotuksesta vietettiin pitkästä aikaa kunnon sukujoulua, ja uskon sen olleen hyväksi kaikille osapuolille :) Ainoana miinuspuolena mainittakoon se, että kolmentoista ihmisen majaillessa saman katon alla vessat ovat alituiseen varattuja, ja jos joku yrittää mennä vessaan mahdollisimman huomaamattomasti, joku taatusti keksii huudahtaa juuri sillä hetkellä, että "mihis se XXX nyt on menny?", johon joku sitten avuliaasti vastaa, että vessassa se on. Ilmeisesti kirjallisia merkintöjä ko. asioinneista ei kuitenkaan tehty, joten ehkä asian synnyttämä kollektiivinen huvitus ehtii laantua juhannukseen mennessä..Bón appetit!

Edellisessä kirjoituksessa pohdin, että tuskin JP ymmärtää nykyaikaisten kotkotusten, kuten suoristusrautojen päälle. Siksipä selustan varmistaakseni ostin itselleni sellaiset. En kuitenkaan turhaan varoitellut teitä siitä, että tontut kurkkivat. Ilmeisesti JP:kin lukee tätä blogia, koska suoristusraudan se minulle kuitenkin toi. Tosin sain vaihdettua sen rahaan erään välikäden avulla, mutta enpäs enää vitsaile siitä, että Joulupukki seuraa myös meidän isojen elämää melko tarkkaan ;-)

Tai isojen ja isojen. Olen lihotuskuurilla. En ole tainnut koko äitinä olon aikana painaa näin vähän. Tietty stressi ja flunssakin syö ruokahalua, mutta päätavoitteeni kevätkaudelle on naisellisesti sanottuna kerätä massaa. Beefcake! Kun liikun paljon, syön paljon, ja minusta tulee iso ja reipas. It's a deal!

Osba joutui antibioottikuurille, jo neljättä viikkoa jatkunut yskä ja nuha lienee muhinut tulehduksen jonnekin..Lapseni ei siis osaa niistää. Snif. Toivottavasti parantuu kunnolla ennen reissua, korvakipuista lasta on aina yhtä ihana yrittää rauhotella lentokoneessa, oli se sitten neljä kuukautta tai neljä vuotta..Toivon nyt kovasti, että kyseessä on joku ohi menevä tulehdus, eikä astma tai allergia. Ei se ainakaan siitä epäilemästäni matosta johdu, koska oireet eivät ole viikossakaan helpottaneet, vaikka matto on eri lukaalissa kuin lapsi.

Viime yönä ulkona oli täysikuu, hienon näköistä. Nukkuminen oli jotenkin pätkittäistä, ja aamusta unet aivan villejä. Stockan alakerta oli joku ihme paikka ihmisten alitajunnassa, ja siellä joutui kohtaamaan pahimpia pelkojaan. Itse en niitä kuitenkaan kohdannut, tai no, jonkun pikkutyttö tippui parvekkeelta, mutta toinen lapsi nappasi sen syliinsä eikä vahinkoa tapahtunut. Vasta poistuttuani Stockalta eteeni tuli mies/poika, joka aikoi nipistää tai kiduttaa minua jättimäisillä pihdeillä. Ajattelin, ettei TUO kyllä ole minun pahin painajaiseni, mutta huusin silti melko pontevasti, ja heräsin. En huutanut kuitenkaan ääneen :P Hyvin levätty, tyttöseni!

Olen lueskellut Riikka Pulkkisen, vanhan balettikaverini kirjoittamaa kirjaa Raja. Olen ehkä hieman pettynyt teokseen. Aivan kuin siihen olisi tungettu kaikki nykykirjallisuuden kuumat aiheet, jotka tekevät teoksesta "rohkean" ja "omalaatuisen". Sekin mietityttää, kuinka monet tapahtumat ovat Riikan omasta elämästä, ja mitkä vaan keksittyjä :P Ainakin tiettyjä teemoja tunnistan myös kirjailijan omasta lapsuudesta, hän oli melko "omalaatuinen" jo silloin :)

Toinen luettu kirja, ei kovinkaan hilpeä Veikko Huovisen Pojan kuolema. Kirjailijan syvästi masentunut nelikymppinen poika asui Hailuodossa erakkona mökissä kesät talvet, ja lopulta hukuttautui järveen jossain päin Kainuuta. Lokakuussa hukkunut mies oli talven jäiden alla, ja hänen ruumiinsa löydettiin vasta maaliskuussa. Aika kova paikka vanhemmille. Mutta kirja oli hyvä, eikä edes kovin ahdistava tuon sortin kirjaksi.

Jaahas, luistaisikohan pulkka, vai juuttuisiko kiinni? Sama hämärä täällä on aamusta iltaan, ehkä ulkoilu kuitenkin piristäisi. Joulupukki toi useallekin lahjaksi erilaisia pulmapähkinöitä tai miksi niitä pirunnyrkkejä ynnä muita tuollaisia kutsutaan. Nyt niitä on sitten yötä myöten selvitetty koko suvun voimin. Viime yönä kaksi kuusikymppistä ukkoa saivat vaimoiltaan toruja, kun kello oli vaikka kuinka paljon, vaimot halusivat nukkua, ja ukot vaan sängyssä väsäilivät puupalikoiden parissa :P Hilpeää ja addiktoivaa, näen mä :D

Huomenna mennään onneksi vierailemaan Sintulle ja Jaakolle, jotenkin alkaa tämä sisällä kökkiminen jo riittää. Kuudelta tulee satsillinen kavereita Englannista, mennään lentokentälle vastaan ja mietin, jos tehtäisiin jotkut hassut kyltit. Todnäk ei kuitenkaan jakseta, mutta ajatus on kaunis. Perjantaina lisää vierailuja, ja lauantaina sitten omaan kotiin. Hyvä niin. Voisin olla kovin omaperäinen, ja mennä syömään. Ei kai?