Ei paista aurinko. Tänään pikku-ukko täyttää neljä. On isällään, toivosin et ois täällä. Viltsuukin ihan ikkis jo. Illalla tulee onneks P ja H ja tehdään hyviä ruokia ja varmasti tulee ihan kiva ilta. Haluisin vaan V:n viekkuun köllimään. No mut koitan kestää ;) Välillä on vaan kauhee iksu ja haluisin Ruisrockkiin kun siellä ois Juliette and the Licks, mut eiköhän näilläkin eväillä pärjää.. Eilen ja toissapäivänä olin Larussa entisen kodin kallioilla pötköttelemässä auringossa ja luin Paul Theroux'n Saarivaltakuntaa. Sangen miellyttävää kesälukemista, tykkään kirjan huumorista. Se siis kertoo nelikymppisen, 11 vuotta Enkuissa asuneen jenkin matkasta ympäri Brittein saaria. Tyyppi välttää kaikkia tyypillisiä turistinähtävyyksiä ja tutustuu tuntemattomiin karuihin rannikkokyliin ja niiden ihmisiin. Taustalla käydään Falklandin sotaa, joka jakaa mielipiteitä ja tuntemuksia. Ostin ton kirjaston poistomyynnistä :)
Piti olla kuntosaliohjelman muutos tänään, mutta en kyllä jaksa sinne mennä. Viime yö jäi hieman vajaaksi ehkä kuitenkin, ja olo ei ole ihan reippaimmasta päästä. Huristelin Espoosta kotiin bussilla ja meinasi tulla huono olo. Ei krapula kuitenkaan, mutta ehkä matalapaine ja väsymys ja joku semmoinen. Taidan siis ottaa muutaman tunnin torkut, siivota, käydä kaupassa ja sitten varmaan tytsit jo tulevatkin. Ihmeellinen alakulo vaan iskee aina välillä, kun ei ole hali- ja pusikaveria saatavilla, pientä eikä isoakaan! Mutta ensi viikolla sitten ehtii, kolmen päivän päästä.
Kuuntelen nykyään usein Iskelmäradiota. Tämä on sellainen pieni nolo salaisuus, ja usein täytyy siltikin vaihtaa kanavaa, jos sieltä tulee jotain ihan kauheeta tuubaa, kuten usein tulee. Monesti kuitenkin ihan kelvollisia rallatuksia ;) Olen suomalainen.
Luin tuossa yksi yö Irja Wendischin kirjan Salatut lapset - saksalaissotilaiden lapset Suomessa. Tuo aihe on kiinnostanut aiemminkin, ja todella liikuttavasti oli kuvattu lasten kohtaloita. Samanlainen tyhjyyden ja kuulumattomuuden tunne oli vaivannut lähes kaikkia lapsia läpi nuoruuden, eivätkä äidit juuri koskaan kovin paljoa kertoneet isistä. Lopussa oli onneksi onnellinen kertomus, isä oli tiedossa ja päätyi hyviin väleihin poikansa kanssa. Ei omien juurien kieltäminen tai salaaminen näköjään voi tuottaa kuin tuskaa, snif. Suosittelen kaikille, jotka haluavat näin kesän kunniaksi liikuttua vieraista ihmiskohtaloista ja tutustua itsensä ulkopuolisiksi kokevien lasten tuskaan. Perfect entertainment for your summer holiday!11
Nyt käyn vähän päiksyillä ja sit alan siivoon. Soronoo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti